<img height="1" width="1" style="display:none" src="https://www.facebook.com/tr?id=1843732482513221&amp;ev=PageView&amp;noscript=1">

Mitä on hyvä sisäilma?

Keskustelua sisäilman ympärillä käydään paljon, ja syystä. Sen merkitys kasvaa vuosi vuodelta ulkoilman saasteiden ja sisäilmaoireiden lisääntyessä.

Tiesitkö, että sisäilmasta voi mitata n. 60-70 erilaista suuretta – muun muassa lämpötilaa, paine-eroa, kosteutta, hiilidioksidia, erilaisia hiukkasia ja VOC-yhdisteitä?

Hyvän sisäilman ominaisuuksia

Puhdas ilma on hajutonta, väritöntä ja mautonta. Se on hapekasta, ja se tuntuu raikkaalta. Siinä ei ole terveydelle haitallisia epäpuhtauksia. Hyvä sisäilma ei aiheuta sisäilmaongelmille tyypillisiä oireita, kuten väsymystä, päänsärkyä, silmien kutinaa tai hengitysoireita.

Poikkeavat hajut rakennukseen tullessa kertovat huonosta sisäilmasta. Maakellarin, ”vanhan talon”, kemikaalien, viemärin tai pakokaasujen hajut sekä ilman tunkkaisuus ovat yleisimpiä merkkejä siitä, että sisäilma ei ole hyvää.

Moni ihastelee uuden rakennuksen ”uuden tuoksua”, mutta myös se kertoo siitä, että sisäilmassa on VOC-kaasuja (volatile organic compounds, eli haihtuvat orgaaniset yhdisteet), joita haihtuu pinnoitteista, liimalevypinnoista, lakoista, palonsuoja-aineista, maaleista ja laminaateista.

 

 

Hyvälle sisäilmalle on laadittu standardeja, viite- ja raja-arvoja. Näitä ovat maailmanlaajuisesti määritelleet muun muassa:

World Health Organization (WHO)

American Conference for Governmental Industrial Hygienists (ACGIH, USA)

Occupational Safety and Health Administration (OSHA, USA)

National Institute for Occupational Safety and Health (NIOSH, USA)

Control of Substances Hazardous to Health (COSHH, UK)

Germany IAQ Values

European Union – Joint research Center IAQ

 

Maailman paras puhtaan sisäilman mittalaite lienee ihmisen keho. Hyvä vointi on indikaatio siitä, että arvot ovat kohdallaan ja ”mittari näyttää vihreää”. Voisiko määritelmä hyvälle sisäilmalle olla ”kun ihminen voi hyvin, eikä oireile?”

 

Valitettavasti moni joutuu joka päivä kärsimään huonon sisäilman aiheuttamista oireista. Me tarvitsemme päivittäin noin 10 000 litraa puhdasta ilmaa. Ilman sitä pärjäämme noin yhden minuutin, ilman puhdasta vettä noin vuorokauden ja ilman puhdasta ruokaa noin viikon. Tämä on fakta, mikä laittaa miettimään – suurin osa meistä voi valita, mitä syömme ja juomme, mutta vain harva voi valita, mitä ilmaa hengittää.

Missä ilma on puhtainta, ja miksi?

Haihtuvia orgaanisia yhdisteitä esiintyy jokaisessa rakennuksessa, niin kodeissa kuin työpaikoillakin. Näiden VOC-yhdisteiden lähteitä ovat muun muassa rakennus- ja sisustusmateriaalit, tiloissa käytetyt kemikaalit kuten siivousaineet, koneiden ja laitteiden päästöt (esimerkiksi printterit), materiaalien lämpöhajoamistuotteet, kasvit ja muut eloperäiset materiaalit tai organismit sekä ulkoa tulevat liikenteen päästöt.

Tällaisista VOC-yhdisteistä vapaata ja niiden suhteen puhdasta ilmaa löytyy lähinnä korkeiden vuorten huipulta, missä ei ole kasvillisuutta tai muita emissionlähteitä (Turk ja d’Angio, 1962). Siksi vuoristoilmaa kehutaan raikkaaksi ja puhtaaksi.

Mikä tekee sisäilmasta huonon?

Yleinen käsitys on, että sisäilma huononee kosteusvaurion ja homekertymän tuloksena. THL:n teettämän tutkimuksen mukaan kosteusongelmat ovat vain 3–5 % kokonaisuudesta ongelman aiheuttajien joukossa.

 

Sisäilmayhdistyksen laatima tutkimus osoittaa, että suuri osa ongelmista johtuu pienhiukkasista ja ultrapienistä hiukkasista, joita tulee sisäilmaan ihmisten mukana, ulkoa liikenteen saasteista.

On vaikeaa määrittää yksittäistä tekijää sisäilman huonontumisen syyksi, yleensä lopputulos on sekoitus eri tekijöitä, ja ongelmaan on suhtauduttava kokonaisvaltaisesti, eikä selvittää yhtä tekijää kerralla.

Lue alla olevasta oppaasta, mitkä tekijät vaikuttavat hyvään sisäilmaan, mitä ovat hyvän sisäilman tavoitearvot ja mikä on hyvän sisäilman tekninen määritelmä.

Tutustu lisää aiheeseen lataamalla ilmainen sisäilmaoppaamme